Näyttökoe – mikä ihmeen näyttökoe?
Teksti Esa Ruotsalainen
Vuosien saatossa eri rotujärjestöjen tehtävissä toimineena ja kehien reunamilla korvat hörössä kuunnelleena on tullut huomattua, että tuomarikoulutus on mystinen kenttä monelle harrastajalle ja jopa rotujärjestön toimihenkilölle kaikkine termeineen ja tapahtumineen. Tällä kirjoituksella on tarkoitus selventää, mitä mikäkin tarkoittaa, kun mistään salaseurasta ei ole kyse.
Rotujärjestö vastaa tuomarikoulutuksesta
Rotujärjestöillä on monenlaisia vastuita ja velvollisuuksia. Yksi osa-alue näiden joukossa on tuomarikoulutuksesta huolehtiminen. Rotujärjestö nimeää rodulleen tai roduilleen tuomarin (tai useamman), joka vastaa ulkomuototuomarikoulutuksesta. Koulutusvastuuseen nimetyllä tuomarilla on oltava rodun arvosteluoikeudet, ja tieto on ilmoitettava Kennelliittoon sekä päivitettävä henkilön vaihtuessa. Luonnollisestikaan kouluttavaa henkilöä ei ole tarkoituksenmukaista vaihtaa aina uuden hallituksen astuessa puikkoihin, sillä tuomarikoulutus on pitkäjänteistä työtä, ja tiuhat henkilövaihdokset tuovat monesti vain sekaannuksia.
Kouluttava ulkomuototuomari on yleensä rotua kasvattava/kasvattanut tai muutoin rotuun erityisen pe-rehtynyt henkilö. Rotujärjestöjen tulee laatia asianmukainen koulutusaikataulu (erikoiskoulutus ja arvostelukoe) vuosittain ja toimittaa se Kennelliitolle edellisen vuoden loppuun mennessä. Yleensä aikataulu laaditaan niin, että erikoiskoulutus on esimerkiksi alkuvuodesta ja arvostelukoe loppuvuodesta. Mikäli rotujärjestö ei ole toimittanut koulutusaikatauluaan Kennelliitolle, on rotujärjestön järjestettävä pyydetty erikoiskoulutus- tai arvostelukoetilaisuus kolmen kuukauden sisällä laajentavan tuomarin kirjallisesta hakemuksesta. Laajennusoikeudet myöntää Kennelliitto ja tiedottaa niistä rotujärjestöä.
Erikoiskoulutus ennen arvostelukoetta
Jokaisen rotuun laajentavan tuomarin on saatava erikoiskoulutus kouluttavalta tuomarilta ennen osallistumista arvostelukokeeseen. Rotujärjestö pitää kirjaa koulutukseen osallistuneista ulkomuototuomareista. Rotujärjestö suunnittelee koulutus- ja koeaikataulut yhdessä kouluttavan tuomarin kanssa ja laatii rodun erikoiskoulutusmateriaalin, joka sisältää rodun perinpohjaisen opintomateriaalin ja esittelee rodun ulkomuodon, historian ja käyttötarkoituksen. Erikoiskoulutusmateriaaliin sisältyy myös rotumääritelmän tulkinta, mikä täytyy ennen käyttöönottoa hyväksyttää Kennelliitossa. Nykyään ma teriaalit julkaistaan myös sähköisessä muodossa, ja kouluttavalla tuomarilla on velvollisuus lisätä ne ulko-muototuomareiden materiaalipankkiin, Digitassuun.
Moni rotujärjestö käyttää materiaaleja myös julkaisuissaan ja kouluttaessaan rodun kasvattajia. Erikois-koulutuksesta vastaavat siis rotujärjestö ja kouluttava tuomari. Erikoiskoulutukseen järjestetään paikalle esimerkkikoiria, jotta laajentavat tuomarit pääsevät näkemään ja kopeloimaan rodun livenä. Koirat tulisi valita yhdessä kouluttavan tuomarin ja rotujärjestön kanssaetenkin silloin, jos näytille on tarkoitus ottaa vain erinomaiset yksilöt. Koulutukseen voidaan tuoda myös eritasoisia koiria pähkäiltäväksi, mikäli näin halutaan. Koulutukset eivät juuri ilman koiria onnistuisi, joten esimerkkikoirien tuojat ovat tärkeässä roolissa. Koulutuksessa koiria tarkastellaan yleensä hyvin tarkasti ja jopa kriittisesti, opetustilaisuudesta kun on kyse.
Koirat esiintyvät anonyymeinä eikä omistaja saa niistä arviota. Mistään markkinointikanavasta ei siis ole kyse, ja tuskin opiskelemiseen keskittyneille tuomareille jäävät sen enempää koirat kuin koirien esittäjät-kään mieleen. Erikoiskoulutustilaisuudesta koiranomistajille maksetaan yleensä vaivanpalkkana vain rotujärjestön mää-rittämä kilometrikorvaus, mutta toki useimmiten tarjotaan lisäksi kahvia ja pientä purtavaa. Rotujärjestövastaa erikoiskoulutuksen kustannuksista eli tilavuokrasta, tarjoilusta ja koiranomistajien matkakuluista. Laajentava tuomari vastaa itse omista kustannuksistaan.
Erikoiskoulutuksen ja arvostelukokeen välissä laajentavan tuomarin on suoritettava harjoitusarvostelu. Siksi näyttelyaikatauluissa vilisee ja kehissä pyörii harjoitusarvostelijoita, jotka ovat siis opiskelemassa rotua eivätkä suinkaan vain kiusana venyttämässä aikatauluja ja hotkimassa näyttelynjärjestäjien lihasoppaa. Harjoitusarvostelut ovat osa laajentavan tuomarin omakustanteista opiskelua. Kehässä täytyy harjoitella ainakin yhden kerran ennen arvostelukoetta, mutta moni treenaa useampaankin otteeseen. Siksi sama nimi saattaa vilahdella aikatauluissa monesti lyhyen ajan sisällä, etenkin jos rodulle on tulossa piakkoin arvostelukoe. Innokkaimmat tuomarit saattavat myös kysyä mahdollisuutta päästä tutustumaan koiriin lähistöllään sijaitseviin kenneleihin, jotta saavat mahdollisimman laajan käsityksen rodusta.
Harjoitusarvostelun jälkeen arvostelukokeeseen
Arvostelukokeeseen otetaan maksimissaan 5 osallistujaa. Mikäli kaikki halukkaat eivät kokeeseen mahdu, on rotujärjestön järjestettävä uusi koe kahden kuukauden kuluessa. Kokeen vastaanottavan tuomarikollegion jäseninä toimii kaksi rotujärjestön nimeämää ulkomuototuomaria, joista toisen tulisi olla erikoiskoulutuksen antanut tuomari. Lisäksi Kennelliitto nimeää paikalle valvojaksi rodulle pätevöidyn tuomarin, joka vastaa arvostelukoeohjeiden noudattamisesta. Rotujärjestön puolesta tilaisuudessa tulee olla vastuuhenkilö, joka toimii yhteyshenkilönä ennen arvostelukoetta ja huolehtii käytännön järjestelyistä esim. tilaisuuteen ilmoittautumisista, tiedotuksesta, aikataulutuksesta, tilavarauksista ja tarjoilusta. Arvostelukoepaikan tulee olla asianmukainen ja riittävän tilava koirien liikkeiden arvostelemiseen sekä tarvittaessa sisätila rotu ja vuodenajan sääolot huomioiden. Vastuuhenkilön kannattaa neuvotella järjestelyistä yhdessä kokeen vastaanottavan tuomarin kanssa.
Arvostelukokeeseen kutsutaan vähintään viisi ja enintään 15 esimerkkikoiraa, joiden on oltava laadultaan eritasoisia. Ajankäytön kannalta optimaalisin koiramäärä lienee 6-8 koiraa. Arki-iltoina aikataulut venyvät muuten kaikkien osapuolten kannalta kohtuuttomiksi. Paikalle tarvitaan niin hyviä, keskitasoisia kuin heikompiakin rodun edustajia. Usein koekoiriksi kelpaavat myös kives- tai purentavikaiset yksilöt, sillä kokeessa keskitytään yleensä enemmän oikean rotutyypin tai rodunomaisten yksityiskohtien löytämiseen. Koirat esiintyvät kokeessakin anonyymeinä eikä koirasta saa arvostelua. Koirien hankkimisesta tilaisuuteen huolehtii rotujärjestö tai sen nimeämä ulkomuototuomarikoulutuksesta vastaava henkilö. Koirat eivät saa olla kollegiotuomareiden, Kennelliiton valvojan, arvostelukoetta suorittavan tuomarin tai näiden perheenjäsenten omistamia tai kasvattamia. Rotujärjestö vastaa arvostelukokeen kustannuksista ja maksaa yleensä koirien omistajille määrittämänsä kilometrikorvauksen. Arvostelukokeessa laajentava tuomari arvostelee jokaisen koiran kirjallisesti ja täysin itsenäisesti. Häntä voidaan pyytää asettamaan koirat paremmuusjärjestykseen, ja monesti tuomarikollegio vielä kuulustelee häntä suullisesti. Tilaisuuden kulku voi vaihdella, ja osallistujia voidaan pyytää esimerkiksi valitsemaan paras pää, parhaat liikkeet tai paras karva. Hyväksyttävässä suorituksessa koirat tulee arvostella rodunomaisesti, osata rotumääritelmä ja löytää rotutyypiltään parhaat ja heikoimmat yksilöt. Hyväksyminen tai hylkääminen on aina ratkaistava paikan päällä. Arvostelukokeen voi uusia aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua.
Kaikkien rotujen arvosteluoikeuksia ei tarvitse suorittaa arvostelukokeen kautta. Kennelliitto on määrittä-nyt, että tietyn rekisteröinti- ja näyttelykäyntimäärän alle jäävät ns. pienilukuisten rotujen arvosteluoikeudet saa käymällä pelkän erikoiskoulutuksen. Niille ei siis järjestetä arvostelukoetta. Rotujärjestökin voi asettaa joitakin erityisehtoja, esimerkiksi rodunomaiseen käyttökokeeseen tutustumisen ennen arvostelukokeeseen pääsemistä.
Näyttökoe – kevyempi vaihtoehto
Monesti termeissä vilahtaa myös sana näyttökoe. Näyttökoe on kevyempi vaihtoehto uusien arvosteluoikeuksien saamiseksi ja sen tarkoituksena on edistää kokeneiden ulkomuototuomareiden arvosteluoikeuksien laajentamista kattamaan kokonaisia roturyhmiä sekä tehostaa kaikkien rotujen arvosteluoikeuksien saamista. Ulkomuototuomari voi alkaa suorittaa loppuja rotujaan näyttökokeilla, kun hänellä on vaaditut arvosteluoikeudet ja riittävästi tuomarointivuosia plakkarissa sekä kansainvälistä arvostelukokemusta.
Näyttökokeen voi järjestää arvostelukokeen yhteydessä, näyttelyssä, jalostustarkastuksessa tai vaikkapa kasvattajapäivillä. Mikäli näyttökoe järjestetään arvostelukokeen yhteydessä, saa arvostelukokeeseenosallistua vain neljä laajentavaa tuomaria näytönantajan lisäksi. Ennen näyttökokeen suorittamista on osallistuttava erikoiskoulutukseen, mutta harjoitusarvosteluja ei vaadita. Näyttökokeella ei voi korvata hylättyä arvostelukoetta. Näyttökoe on toteutettava niin, että varmistutaan laajentavan ulkomuototuomarin osaamisesta rodussa, ja sen tulee sisältää koirien arviointia kirjallisesti ja/tai suullisesti. Näyttökokeessa koiramäärä on yleensä pienempi, mutta sen on oltava kuitenkin riittävä luotettavan arvioinnin tekemiseen. Koirat esiintyvät jälleen anonyymeinä. Kukin rotujärjestö nimeää vähintään kolme ulkomuototuomaria näyttökokeiden vastaanottajiksi, ja he vastaavat näyttöön tulevien koirien valinnasta. Mikäli vastaanottava ulkomuototuomari katsoo laajentavan ulkomuototuomarin antaman näytön riittäväksi, hän esittää uuteen rotuun pätevöimistä. Hylätyn näytön antanut tuomari ei voi osallistua ko. rodun näyttötilaisuuteen kuuteen kuukauteen.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esitellä harrastajakunnalle ja rotujärjestöjen uusille toimihenkilöille termejä ja käytäntöjä. Tuomarikoulutukseen liittyy monenlaista uskomusta ja huhua, toivottavasti tämä avasi tätä kenttää lukijoille.
Esa Ruotsalainen